Huutokauppa on käynnissä!

Huutokauppa HOPE-yhdistyksen hyväksi on käynnistynyt Luovana-facebook sivuilla.

Pääset huutamaan teoksia omaksesi sunnuntaihin asti tästä.

Kaaosvuosia ja lampaita joilla on sarvet

Jopas on taas aikaa vierähtänyt. Syyllinen tähän on vain ja ainoastaan kiire. Ja kun on kiire, menee aika täysin arjen pyörittämiseen. Joku joskus sanoi että viis ruuhkavuosista, ne ovat ennemminkin kaaosvuosia. Siltä nyt tuntuukin kun yrittää mahduttaa aikatauluihin kaikkea mahdollista ja vähän vielä lisää.

Nyt sain kuitenkin päähänpinttymän joka oli pakko toteuttaa heti. Olen jo aika pitkään tehnyt t-paitoihin kuvituksia, mutten ole juurikaan hyödyntänyt kangastusseja. Nyt lähdin testailemaan mitä niillä saa aikaan.

Siitä piti tulla kauris, mutta valmistuessaan sanoinkin että tuo taitaa olla ennemminkin lammas jolla on sarvet. Sovitaan niin että se on joku satuolento. Harjoittelua kaipaa vähän mutta eiköhän se siitä. Kaulassani on muuten YO ZEN-koru joka on ostettu Televisio Lifestyle Storesta.

Ompelu onkin nyt ollut täysin nollissa kun olen päässyt piirtämisen makuun. Nyt sain vihdoin valmiiksi muumipiirroksetkin. Jotain jännittävää on myös tekeillä kuvituksen saralla erään rakkaan ystäväni kanssa, toivottavasti siitä saadaan poikimaan jotain hienoa!

Ihanaa syksyä kaikille ja muistakaa hyppiä lehtikasoihin!

Mitä minulle kuuluu, lisukkeena porkkanapihvien resepti.

Kesäkuu surahti ohi todella nopeasti. Kaikenlaista on tapahtunut, hyviä ja huonoja asioita joiden vuoksi olen vähän joutunut pitämään taukoa täältä. Ompeluinto on täysin kadoksissa, mutta sain sentään yhden mekon ommeltua tytölle. Sovituskuva puuttuu koska mekosta tulikin vähän liian iso, joten siirtyy kaappiin odottelemaan.

Vaaleanpunainen kangas PaaPiin Siiri ja Myyry, mustavalkoinen raitakangas KVK, resori Majapuulta. Kaavana OB Funny Faces.

Uutta kuvitusta olen jo aloitellut, tarinoita on jo parikin sopivaa mutta en ole saanut sitä kunnollista inspiraatiota mitä odottelen. Vaikeinta on keksiä hahmoille luonteet ja omat persoonat, joiden pohjalle alan kuvitusta tekemään. Loppu onkin sitten helpompaa. Omien raapustelujen lisäksi olen luonnostellut muutamaa "tilaustyötä".

 Suurin syy miksi täällä on ollut hiljaista on se, että syksyllä meillä on hiukan muutoksen tuulia. Palaan syksyllä kouluun jatkamaan MBA tutkintoani. Olen jo nyt kesällä ryhtynyt toimiin ja suoritan yhtä verkkokurssia. Ja koska kurssimateriaalin lukeminen ja esseen kirjoittaminen ajoittuvat aina lasten päiväunihetkeen, ei ole paljon ollut mahdollisuuksia muuta tehdäkään. Mielenkiintoisia muutoksia siis luvassa syksyllä, toivon vain että aikaa löytyy myös tännekin. Instagramissa olen kyllä aktiivisemmin, joten sinne vaan kurkkimaan!

Ja koska täällä on ollut niin hiljasta, lahjon teitä nyt maailman parhaimpien porkkanapihvien reseptillä. Pihvit sopivat esimerkiksi salaatin ja tsatsikin kanssa, tai vaikka hampurilaisen väliin. Olkaatten hyvät. :)

4 dl hienoa porkkanaraastetta
 3/4 dl korppujauhoja
 2 dl kevytkermaa/kermaviliä/kuohukermaa
 2 rkl vehnäjauhoja
 1/2 dl öljyä
 1 tl suolaa
 hiven valkopippuria/mustapippuria
 1/2 tl oreganoa
 2 kananmunaa
 juustoraastetta maun mukaan


Laita korppujauhot ja kerma kulhoon, sekoita ja anna turvota. Sekoita porkkanaraaste ja muut ainekset korppujauhoseokseen luetellussa järjestyksessä. Sekoita taikina tasaiseksi. Paista taikinasta pihvejä miedolla lämmöllä teflonpannussa ilman rasvaa molemmin puolin kullanruskeaksi.

Upeaa ja aurinkoista viikonloppua!

Laura

Aarteita

Kevätsiivouksen yhteydessä tutkin sekalaista laatikkoa johon on säilytetty milloin mitäkin. Katseeni harhaili ohi lampunvarjostimen sekä kuluneen peltipurkin ja osui ruskeaan kansioon joka seuraa aina mukana muutosta toiseen, mutta jota en ole moneen vuoteen avannut.

Levitin sisällön eteeni ja saman tien kaikki muistot tulvivat mieleeni: lukiovuodet, omilleen muutto ja opiskelu. Muistin minkälainen tunne minulla oli kun piirsin kutakin kuvaa ja mitä kaikkea elämässä oli meneillään kun ne piirsin. Uskomatonta, miten yhteen paperiin voi sisältyä niin paljon tunnetta!

Piirtäminen ja taide ovat aina olleet tärkeitä minulle, tapa purkaa tunnetiloja ja ajatuksia. Olenkin iloinen että se ruskea kansio on seurannut mukanani nämä 14 vuotta, sillä nyt se muistutti minua jostain tärkeästä. Siitä, että on seurattava unelmiaan. Ja siitä, että ympärilläni on rakkaita ihmisiä, jotka aina kannustavat minua niin tekemään.

Nappaan kansiosta kehystettäväksi piirustuksen jossa tummatukkainen tyttö katsoo minuun intensiivisesti jokin kertomaton tarina silmissään. Suljen kansion, laitan sen siististi hyllyyn ja päätän samalla käydä ostamassa uuden kansion. Piirustuksille vuodesta 2014 eteenpäin.

Kuvittele, satu! 3: Äiti

 Olipa kerran pikku lintu, joka ei osannut ikinä lentää.

Aina kun hän yritti lentää hän putosi maahan. Sitten äiti-lintu tuli ja nosti hänet puuhun

ja sitten hän sanoi, että kyllä sinä opit joskus lentämään. 

Sen pituinen se.

Poikani 4v.

Pitäisi olla pesemässä ikkunoita, mutta sen sijaan jumituin tähän kuvitukseen (tosin ulkona sataa). Halusin kuvittaa tämän tarinan yhdellä kuvalla, koska tarina on itsessään niin suloinen, etten halunnut muuttaa sen merkitystä. Testasin tässä uusia Inktense vesiliukoisia mustevärikyniä. Uudet suosikkini ehdottomasti!
----
I should be cleaning the windows, but instead was caught up with this illustration (well, its raining so thats also a good excuse). I wanted to illustrate this story with a simple picture, because the story itself was so sweet and I did not want to change the meaning. For this I tested my new Inktense watersoluble ink pencils and I have to say they are really good! My new favorites.

Kuvittele, satu! 2: Pingviini ja Bonsai

Me kaikki ansaitsemme jonkun, joka rakastaa ehdoitta, uskoo kykyihimme ja halaa silloin kun tuntuu siltä että on kaikkein pienin ja mitättömin tässä maailmassa. Niin myös tämä pieni Bonsai, joka kuten moni meistä ihmisistä, tarvitsi vain hieman rakkautta ja ymmärrystä kasvaakseen täyteen loistoonsa.

Tässä siis minun ja poikani uusin aikaansaannos. Tarina, jonka toivon tuovan sinulle lämpöisen olon ja hymyn huulille.

Tarina on kuten edeltäjänsä Kuningaslintu ja Prinssilintu; sen on kertonut rakas 4-vuotias poikani ja minä olen sen kuvitellut.

Halatkaa toisianne! :)

Laura

Sneak peek 2

Tällaisen kaverin kanssa minä yritän saada seuraavaa satua kuvitettua. Hän ei ole aina niin yhteistyökykyinen. Vähän muissa maailmoissa. Sellainen haaveilija. Ehkä me vielä tämä yhdessä valmiiksi saadaan.

Mutta kuka hän on? Mikä hän on? Ja mitä hän katselee?
Sehän selviää tuonnempana.

Mahtavaa perjantaita kaikille! :)

Kuvittele, satu! Kuningaslintu ja Prinssilintu

Oli sateinen päivä ja piirtelimme 3-vuotiaan poikani kanssa keittiön pöydän äärellä. Raapustelin omaan paperiini niitä näitä, muun muassa lintuja. Poikani huomasi linnut. "Onko tuo prinssilintu?" hän kysyi uteliaana. "Ei, kyllä se taitaa olla ihan tavallinen lintu" vastasin, mutta jäin miettimään. "No... mitä jos se olisikin prinssilintu?".  "No sitten pitäisi olla myös kuningaslintu".

Pyysin poikaani kertomaan sadun niistä linnuista. Ehdotin että aloitamme sadun sanoilla olipa kerran, mutta muuten en puuttuisi satuun mitenkään. Kirjoittaisin sen ylös juuri niin kuin hän sen kertoo (monelle on tämä sadutus varmaan tuttua). Kun satu oli valmis, ajattelin miten mahtavaa olisikaan kuvittaa se. Tässä se siis on, poikani kertomaa, minun kuvittamaa.

 

 

 

Piirrokset on tehty lyijykynällä, mustekynällä ja värikynillä. Sadun kuvitusvaiheessa itse tirehtööri oli jatkuvasti mukana laadunvalvonnassa. Kuvitus on siis satuilijan itsensä täysin hyväksymä. Näistä saa ainakin mukavan muiston, ja tällaisia tulee taatusti lisää, tuolla on jo vino pino uusia satuja odottamassa kuvitusta. Poikakin on päässyt jo sadutuksen makuun kun vähän väliä hihkaisee "äiti, nyt ois satu tulossa!".

Jätä toki puumerkkisi ja kerro mitä pidit, haluatko näitä lisää?