Kevätsiivouksen yhteydessä tutkin sekalaista laatikkoa johon on säilytetty milloin mitäkin. Katseeni harhaili ohi lampunvarjostimen sekä kuluneen peltipurkin ja osui ruskeaan kansioon joka seuraa aina mukana muutosta toiseen, mutta jota en ole moneen vuoteen avannut.
Levitin sisällön eteeni ja saman tien kaikki muistot tulvivat mieleeni: lukiovuodet, omilleen muutto ja opiskelu. Muistin minkälainen tunne minulla oli kun piirsin kutakin kuvaa ja mitä kaikkea elämässä oli meneillään kun ne piirsin. Uskomatonta, miten yhteen paperiin voi sisältyä niin paljon tunnetta!
Piirtäminen ja taide ovat aina olleet tärkeitä minulle, tapa purkaa tunnetiloja ja ajatuksia. Olenkin iloinen että se ruskea kansio on seurannut mukanani nämä 14 vuotta, sillä nyt se muistutti minua jostain tärkeästä. Siitä, että on seurattava unelmiaan. Ja siitä, että ympärilläni on rakkaita ihmisiä, jotka aina kannustavat minua niin tekemään.
Nappaan kansiosta kehystettäväksi piirustuksen jossa tummatukkainen tyttö katsoo minuun intensiivisesti jokin kertomaton tarina silmissään. Suljen kansion, laitan sen siististi hyllyyn ja päätän samalla käydä ostamassa uuden kansion. Piirustuksille vuodesta 2014 eteenpäin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luovuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luovuus. Näytä kaikki tekstit
22. huhtikuuta 2014
3. helmikuuta 2014
Mikä luovana?
Välillä se on sitä, että laittaakin arkiruokaan jotain yllättävää. Poikkeaa normista ja ohjeesta. Kokeilee uutta, epäonnistuu, onnistuu, sama se, kunhan kokeilee.
Ehkä kirjoitankin pääosin blogiani siksi, että haluan ruuhkavuosien riuduttaman luovuuden rippeeni kaivaa taas esiin ja palautella mieliin miten kynää pidetään. Olettaen että jotain aivotoimintaa vielä löytyy lasten kanssa valvottujen öiden jälkeen. ;)
Välillä se on sitä, että pysähtyy katsomaan ympärilleen ja huomaa jotain. Keksii, oivaltaa, ratkaisee.
Välillä taas sitä, että päähän tulee idea, joka on pakko tallentaa paperille. Joskus siitä ei synny mitään, joskus syntyy.
Luovana on ennen kaikkea lapsen mieli. Lapsilla on kadehdittava kyky ajatella "outside the box". Siihen haluan pyrkiä! Tutkia maailmaa niin kuin kaikki olisi uutta, ilman niitä omia syntyneitä ennakkokäsityksiä tai odotuksia, eikä niin kuin asioiden muiden mielestä pitäisi olla. Avoimin mielin.
Ehkä kirjoitankin pääosin blogiani siksi, että haluan ruuhkavuosien riuduttaman luovuuden rippeeni kaivaa taas esiin ja palautella mieliin miten kynää pidetään. Olettaen että jotain aivotoimintaa vielä löytyy lasten kanssa valvottujen öiden jälkeen. ;)
Pysy luovana.
-Laura
-Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

