Flabbergasted. Kiitos!

Mietin pitkään mikä sana kuvaisi nyt tunnetilaani. Flabbergasted. Ällikällä lyöty. Se se on.

Olen aivan ihmeissäni, tohkeissani ja hämilläni kaikista niistä ihanista kommenteista joita olen saanut edellisen postaukseni jälkeen täällä ja Facebookissa. Olen kulkenut täällä typerä kestohymy kasvoillani, sillä olen vaan ollut niin iloinen. Iso kiitos kaikille jotka olette ottaneet aikaa lukeaksenne postaukseni ja vieläpä kommentoidaksenne. Upeaa, mahtavaa ja mitä vielä.

Tästä voimaantuneena uskallan ehkä nyt lähteä tavoittelemaan sitä unelmaani, ja voisinkin joskus pidellä käsissäni teosta jonka minä olen kuvittanut. Huhhuh, ajatuskin saa hihityttämään.

Ei ole suurempaa onnea ihmiselle kuin että hän voi,
tohtii ja tahtoo toteuttaa niin perinpohjaisesti kuin
suinkin kaikkia oman olentonsa syvyyksissä piileviä
mahdollisuuksia.
Eino Leino, HS 14.2.1915

Kuvittele, satu! Kuningaslintu ja Prinssilintu

Oli sateinen päivä ja piirtelimme 3-vuotiaan poikani kanssa keittiön pöydän äärellä. Raapustelin omaan paperiini niitä näitä, muun muassa lintuja. Poikani huomasi linnut. "Onko tuo prinssilintu?" hän kysyi uteliaana. "Ei, kyllä se taitaa olla ihan tavallinen lintu" vastasin, mutta jäin miettimään. "No... mitä jos se olisikin prinssilintu?".  "No sitten pitäisi olla myös kuningaslintu".

Pyysin poikaani kertomaan sadun niistä linnuista. Ehdotin että aloitamme sadun sanoilla olipa kerran, mutta muuten en puuttuisi satuun mitenkään. Kirjoittaisin sen ylös juuri niin kuin hän sen kertoo (monelle on tämä sadutus varmaan tuttua). Kun satu oli valmis, ajattelin miten mahtavaa olisikaan kuvittaa se. Tässä se siis on, poikani kertomaa, minun kuvittamaa.

 

 

 

Piirrokset on tehty lyijykynällä, mustekynällä ja värikynillä. Sadun kuvitusvaiheessa itse tirehtööri oli jatkuvasti mukana laadunvalvonnassa. Kuvitus on siis satuilijan itsensä täysin hyväksymä. Näistä saa ainakin mukavan muiston, ja tällaisia tulee taatusti lisää, tuolla on jo vino pino uusia satuja odottamassa kuvitusta. Poikakin on päässyt jo sadutuksen makuun kun vähän väliä hihkaisee "äiti, nyt ois satu tulossa!".

Jätä toki puumerkkisi ja kerro mitä pidit, haluatko näitä lisää?

Pari kirosanaa.

Ja taas se neula meni katki. Taisi olla jo kymmenes. Tätä ennen taistelin kun kone teki hyppytikkiä. Kyllä harmittaa, kun on ompeluinspis päällä eikä kone toimi!

Eipä taida tuo karvalakkisinger enää riittää, nytpä pohdinkin kannattaisiko panostaa ja ostaa uusi. Pfaff Ambition siintää haaveissa, mutta onko se oikeasti niin hyvä kuin kaikki kehuvat? Millä koneella sinä ompelet ja suosittelisitko sitä?

Puudeli

Tällainen paita valmistui tytölle. Puudelikangas Viljamin Puodista (yllärii) ja kaava OB 04/2013 Lil´ Darling.

Koria pikkulegoille

Meillä on yksi pieni joka laittaa kaikki pikkutavarat suuhun, ja toinen pieni joka tykkää leikkiä pienillä tavaroilla. Tällä hetkellä pikkulegot liikkuvat huoneesta toiseen rumassa muovilaatikossa, joten päätin tehdä niille korin. Kude on trikoota, ostettu paikallisesta kangaskaupasta, ohje on oma.

Korista tuli aika lötkö, joten laitoin tuonne pohjalle vielä pahvin vahvistamaan ja päällystin sen hupputunikasta yli jääneellä pandatrikoolla. Kylkeen lätkäisin kyltin ja hattarakekkerit-napin, sekin ihanasta Viljamin Puodista. Tykkään!

Mikä luovana?

Välillä se on sitä, että laittaakin arkiruokaan jotain yllättävää. Poikkeaa normista ja ohjeesta. Kokeilee uutta, epäonnistuu, onnistuu, sama se, kunhan kokeilee.

Välillä se on sitä, että pysähtyy katsomaan ympärilleen ja huomaa jotain. Keksii, oivaltaa, ratkaisee.

Välillä taas sitä, että päähän tulee idea, joka on pakko tallentaa paperille. Joskus siitä ei synny mitään, joskus syntyy.

Luovana on ennen kaikkea lapsen mieli. Lapsilla on kadehdittava kyky ajatella "outside the box". Siihen haluan pyrkiä! Tutkia maailmaa niin kuin kaikki olisi uutta, ilman niitä omia syntyneitä ennakkokäsityksiä tai odotuksia, eikä niin kuin asioiden muiden mielestä pitäisi olla. Avoimin mielin.

Ehkä kirjoitankin pääosin blogiani siksi, että haluan ruuhkavuosien riuduttaman luovuuden rippeeni kaivaa taas esiin ja palautella mieliin miten kynää pidetään. Olettaen että jotain aivotoimintaa vielä löytyy lasten kanssa valvottujen öiden jälkeen. ;)

Pysy luovana.
-Laura