22. huhtikuuta 2014

Aarteita

Kevätsiivouksen yhteydessä tutkin sekalaista laatikkoa johon on säilytetty milloin mitäkin. Katseeni harhaili ohi lampunvarjostimen sekä kuluneen peltipurkin ja osui ruskeaan kansioon joka seuraa aina mukana muutosta toiseen, mutta jota en ole moneen vuoteen avannut.

Levitin sisällön eteeni ja saman tien kaikki muistot tulvivat mieleeni: lukiovuodet, omilleen muutto ja opiskelu. Muistin minkälainen tunne minulla oli kun piirsin kutakin kuvaa ja mitä kaikkea elämässä oli meneillään kun ne piirsin. Uskomatonta, miten yhteen paperiin voi sisältyä niin paljon tunnetta!


Piirtäminen ja taide ovat aina olleet tärkeitä minulle, tapa purkaa tunnetiloja ja ajatuksia. Olenkin iloinen että se ruskea kansio on seurannut mukanani nämä 14 vuotta, sillä nyt se muistutti minua jostain tärkeästä. Siitä, että on seurattava unelmiaan. Ja siitä, että ympärilläni on rakkaita ihmisiä, jotka aina kannustavat minua niin tekemään.

Nappaan kansiosta kehystettäväksi piirustuksen jossa tummatukkainen tyttö katsoo minuun intensiivisesti jokin kertomaton tarina silmissään. Suljen kansion, laitan sen siististi hyllyyn ja päätän samalla käydä ostamassa uuden kansion. Piirustuksille vuodesta 2014 eteenpäin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti