Villasukat koholla

Naureskelin miehelle viime syksynä hänelle villasukkia aloittaessani, että hän saa tätä tahtia ne joululahjaksi. No ei saanut. Sitten hekottelin että varmaan sitten helmikuussa synttärilahjaksi. No ei. Vaan nytpä vihdoin sain ne valmiiksi. Sopivasti näin kevään korvilla kun pahin tarve on jo ohi. Miksi onkin niin tylsää neuloa se toinen sukka kun toinen on valmiina?

Lankana Novita seiskaveikka ja ohje Novitan sukkalehdestä (kohoneulesukat).

Hiljaisuus ja kakkua naamariin

Pieni harmillinen tauko kirjoittelussa. Pari viimeistä viikkoa on menty pää kolmantena jalkana. Täällä on juhlittu perheemme pieniä ja isoja syntymäpäivien merkeissä minkä takia en ole saanut juuri mitään muuta aikaiseksi. No, yhdet sukat sain valmiiksi ja kyllä, uusi sadutus/kuvitus on jo tuloillaan: suunnitelma on jo valmis, ja ensimmäinen ruutukin alkaa olemaan jo plakkarissa. Hiljaa hyvä tulee vaimitensemeni.

Synttäreistä puheen ollen. Tuo meidän satuilija täytti 4 vuotta, ja häntä juhlittiin muun muassa tällaisen Late Lammas-kakun merkeissä.

Kakku on tehty munattomaan kääretorttupohjaan, välissä on Kinuskikissan lakritsitäyte ja Ullan Unelman sitruunatäyte. Pohjan leivoin pellille ja kokosin sen pyöreään muovikippoon. Mustat osat sokerimassaa ja pallurat ovat vaahtokarkkeja. Pieni Late Lammas-fani oli aivan pähkinöinä kakun ulkonäöstä, mutta ei suinkaan mausta; juhlien jälkeen kun kyselin maistuiko kakku tokaisi tämä: "no ei kyllä maistunut, äiti ne vaahtokarkit oli ihan HIRVEITÄ!". No, oli ainakin rehellinen vastaus.

Flabbergasted. Kiitos!

Mietin pitkään mikä sana kuvaisi nyt tunnetilaani. Flabbergasted. Ällikällä lyöty. Se se on.

Olen aivan ihmeissäni, tohkeissani ja hämilläni kaikista niistä ihanista kommenteista joita olen saanut edellisen postaukseni jälkeen täällä ja Facebookissa. Olen kulkenut täällä typerä kestohymy kasvoillani, sillä olen vaan ollut niin iloinen. Iso kiitos kaikille jotka olette ottaneet aikaa lukeaksenne postaukseni ja vieläpä kommentoidaksenne. Upeaa, mahtavaa ja mitä vielä.

Tästä voimaantuneena uskallan ehkä nyt lähteä tavoittelemaan sitä unelmaani, ja voisinkin joskus pidellä käsissäni teosta jonka minä olen kuvittanut. Huhhuh, ajatuskin saa hihityttämään.

Ei ole suurempaa onnea ihmiselle kuin että hän voi,
tohtii ja tahtoo toteuttaa niin perinpohjaisesti kuin
suinkin kaikkia oman olentonsa syvyyksissä piileviä
mahdollisuuksia.
Eino Leino, HS 14.2.1915

Kuvittele, satu! Kuningaslintu ja Prinssilintu

Oli sateinen päivä ja piirtelimme 3-vuotiaan poikani kanssa keittiön pöydän äärellä. Raapustelin omaan paperiini niitä näitä, muun muassa lintuja. Poikani huomasi linnut. "Onko tuo prinssilintu?" hän kysyi uteliaana. "Ei, kyllä se taitaa olla ihan tavallinen lintu" vastasin, mutta jäin miettimään. "No... mitä jos se olisikin prinssilintu?".  "No sitten pitäisi olla myös kuningaslintu".

Pyysin poikaani kertomaan sadun niistä linnuista. Ehdotin että aloitamme sadun sanoilla olipa kerran, mutta muuten en puuttuisi satuun mitenkään. Kirjoittaisin sen ylös juuri niin kuin hän sen kertoo (monelle on tämä sadutus varmaan tuttua). Kun satu oli valmis, ajattelin miten mahtavaa olisikaan kuvittaa se. Tässä se siis on, poikani kertomaa, minun kuvittamaa.

 

 

 

Piirrokset on tehty lyijykynällä, mustekynällä ja värikynillä. Sadun kuvitusvaiheessa itse tirehtööri oli jatkuvasti mukana laadunvalvonnassa. Kuvitus on siis satuilijan itsensä täysin hyväksymä. Näistä saa ainakin mukavan muiston, ja tällaisia tulee taatusti lisää, tuolla on jo vino pino uusia satuja odottamassa kuvitusta. Poikakin on päässyt jo sadutuksen makuun kun vähän väliä hihkaisee "äiti, nyt ois satu tulossa!".

Jätä toki puumerkkisi ja kerro mitä pidit, haluatko näitä lisää?

Pari kirosanaa.

Ja taas se neula meni katki. Taisi olla jo kymmenes. Tätä ennen taistelin kun kone teki hyppytikkiä. Kyllä harmittaa, kun on ompeluinspis päällä eikä kone toimi!

Eipä taida tuo karvalakkisinger enää riittää, nytpä pohdinkin kannattaisiko panostaa ja ostaa uusi. Pfaff Ambition siintää haaveissa, mutta onko se oikeasti niin hyvä kuin kaikki kehuvat? Millä koneella sinä ompelet ja suosittelisitko sitä?

Puudeli

Tällainen paita valmistui tytölle. Puudelikangas Viljamin Puodista (yllärii) ja kaava OB 04/2013 Lil´ Darling.

Koria pikkulegoille

Meillä on yksi pieni joka laittaa kaikki pikkutavarat suuhun, ja toinen pieni joka tykkää leikkiä pienillä tavaroilla. Tällä hetkellä pikkulegot liikkuvat huoneesta toiseen rumassa muovilaatikossa, joten päätin tehdä niille korin. Kude on trikoota, ostettu paikallisesta kangaskaupasta, ohje on oma.

Korista tuli aika lötkö, joten laitoin tuonne pohjalle vielä pahvin vahvistamaan ja päällystin sen hupputunikasta yli jääneellä pandatrikoolla. Kylkeen lätkäisin kyltin ja hattarakekkerit-napin, sekin ihanasta Viljamin Puodista. Tykkään!